Tuo maailman toiseksi suurin maanosa.
Talviloma suuntautui tällä kertaa täysin uuteen paikkaan minulle. Kohteina oli Zimbabwe, Botswana ja Sambia. Matka oli täysin omatoimimatka ja kaikesta olin ottanut selvää kyselemällä vinkkejä siellä käyneiltä ja googlettamalla. Google on aina iso apu näissä matkojen suunnitteluissa.
Helsingisä lähtöselvityksessä laukut saimme perille asti kuten tarkastuskortitkin.. mutta pieni mutka tuli sitten Lontoossa. Istuimme koneessa odottaen lähtöä kohti Johannesburgia, mutta kolmen tunnin odotuksen jälkeen kapteeni ilmoitti että vika oli niin suuri ja varakoneita ei ollut niin jäisimme Lontooseen yöksi. Lentoyhtiö järjesti majoituksen ja ruokailut.
Olisimme perillä tasan vuorokauden myöhemmin.
Perille saapuminen oli mieletön tunne. Pitkä matka takana ja koneen ollessa laskussa näimme ikkunasta Victorian putouksista vilauksen.
Vaikka matka vuorokaudella lyheni, aikaa oli mainiosti. Ensimmäiset kolme yötä olisimme Zimbabwen puolella Victoria Falls kylässä, siitä Botswanaan safareille yhdeksi yöksi ja viimeisenä Sambian puolelle Livingstone kylään kolmeksi yöksi.
Majoituimme Victoria Falls Rainbow hotelliin. Hotelli oli hyvä, muttei aivan kuten odotimme :) Kaikki toimi, aamupala oli hyvä ja uima-allasalue oli mukava.
Zimbabwessa kävimme tutustumassa siirtomaa-aikaiseen hotelliin, The Victoria Falls hotel, mikä oli aivan mieletön. Takapihan upea näkymä yli sata vuotta vanhalle sillalle ja putouksille kruunasi miljöön. Monessa paikassa ennen lähtöä sanottiin että putoukset olisi hyvä nähdä monesta vinkkelistä ja tämän todella toteutimme :)
Hotellin vierestä lähti höyryjuna kohti siltaa ja putouksia ajoittuen juuri auringonlaskuun. Matkan aikana saimme pienen historia paketin alueen historiasta, putouksista, David Livingstonesta ja sillasta.
Retken jälkeen jäimme hotelliin syömään. Ruoka oli mahtavaa!
Seuraavana päivänä vuorossa oli helikopterilento putousten yllä. Vaihtoehtoina 15 minuuttia ja 25 minuuttia. Meille ei ollut epäselvää kumman ottaisimme, ehdottomasti pidempi. Muuten aika loppuisi kesken ja kun kuvaisi maisemia ei lopulta ehtisi nauttia näkemästään. Tuo pidempi oli siihen hyvä, että sai myös itse vain katsella ja nauttia.
Lennon jälkeen kävimme pikaisesti hotellilla ja suunta kohti putouksia taas. Tällä kertaa kävellen putousten vastapuolta. Se oli hienoa, ääni, sumu ja kosteus. Ei sitä osannut kuvitella ennen kuin lähelle pääsi. Reitti oli hyvä ja helppo kävellä vaikka varvassandaaleilla. Sadetakit (mitä paikalliset vuokrasivat puiston ulkopuolella) olivat ihan käytännöllisiä tiettyyn pisteeseen asti. Itselle kävi kuitenkin niin, että menin tutustumaan Danger Point kohtaan ja siellä ei muuten mikään sadetakki auttanut. Olin kuin uitettu koira palatessani, kengistä pystyi kaatamaan vettä pois.
Lisää putouksista tästä.
Zimbabwesta matka jatkui kohti Botswanaa ja Choben kansallispuistoa. Pari päivää mitkä olimme perillä, vietimme aika tiiviisti game driveilla, eli lyhyillä safareilla.
Majoituspaikka oli yksi parhaimmista missä olen ikinä ollut, Ngoma Lodge.
He järjestivät kaikki safarit ja meillä oli kaikissa sama kuski/opas Stanley. Aivan huippu. Hän tiesi niin paljon luonnosta ja eläimistä, vaikka auto kävi niin hän kuuli eläinten ääniä ja pystyi kertomaan mitä edessä oli tulossa.
Safarien välissä ehdimme nauttimaan itse lodgesta ja sen antimista.
Paljon olen ollut eri rajanylitys muodollisuuksissa, mutta vielä en ollut kertaakaan siirtynyt veneeltä rajalta rajalle. Näin siirryimme matkan viimeiseen määräpäähän Sambiaan. Kazungulan rajanylitys meni nopeasti, kuten muuallakin. Zimbabween mennessä kertaviisumi oli 30 USD, Botswanaan ei maksanut mitään ja Sambiaan 50 USD. Sinänsä ei paha kustannuserä.
Sambiassa ohjelmassa oli kaksi must-juttua. Nähdä Victorian putouksilla Lunar Rainbow (täydenkuun valossa putoukset ja sateenkaari) ja sarvikuonot, joita Sambian eteläosassa on vain 8 kappaletta! Niillä on ympärivuorokautinen valvonta salametsästäjien vuoksi.
Lisäksi kävimme Zambezi-joella risteilyllä auringonlaskun aikaan ja Livingstone kylällä tutustumassa paikalliseen museoon ja kauppoihin.
Lähtiessä kotiin Sambiasta, kentällä oli mielenkiintoinen juttu passintarkastuksessa. Kun passi oli leimattu ja meni odotushalliin odottelemaan ja jos tuli tarvetta käydä vessassa, niin ainut vessa oli ENNEN passintarkastusta :D Kun kysyimme asiasta, virkailijat sanoivat että ei mitään siitä vain vessaan. Eikä kukaan kysellyt mitään, kerranhan passi oli jo katsottu!
Paluumatka sujui mutkitta ja olimme alle vuorokaudessa takaisin Suomessa. Malarialääkkeitä tuli vielä popsia viikko matkan jälkeen.
Matka oli kaikin puolin onnistunut, ihastuin Afrikkaan, sen kulttuureihin, eläimiin ja ihmisiin. Varmasti palaan takaisin sinne.
Seuraavana päivänä vuorossa oli helikopterilento putousten yllä. Vaihtoehtoina 15 minuuttia ja 25 minuuttia. Meille ei ollut epäselvää kumman ottaisimme, ehdottomasti pidempi. Muuten aika loppuisi kesken ja kun kuvaisi maisemia ei lopulta ehtisi nauttia näkemästään. Tuo pidempi oli siihen hyvä, että sai myös itse vain katsella ja nauttia.
Lennon jälkeen kävimme pikaisesti hotellilla ja suunta kohti putouksia taas. Tällä kertaa kävellen putousten vastapuolta. Se oli hienoa, ääni, sumu ja kosteus. Ei sitä osannut kuvitella ennen kuin lähelle pääsi. Reitti oli hyvä ja helppo kävellä vaikka varvassandaaleilla. Sadetakit (mitä paikalliset vuokrasivat puiston ulkopuolella) olivat ihan käytännöllisiä tiettyyn pisteeseen asti. Itselle kävi kuitenkin niin, että menin tutustumaan Danger Point kohtaan ja siellä ei muuten mikään sadetakki auttanut. Olin kuin uitettu koira palatessani, kengistä pystyi kaatamaan vettä pois.
Lisää putouksista tästä.
Zimbabwesta matka jatkui kohti Botswanaa ja Choben kansallispuistoa. Pari päivää mitkä olimme perillä, vietimme aika tiiviisti game driveilla, eli lyhyillä safareilla.
Majoituspaikka oli yksi parhaimmista missä olen ikinä ollut, Ngoma Lodge.
He järjestivät kaikki safarit ja meillä oli kaikissa sama kuski/opas Stanley. Aivan huippu. Hän tiesi niin paljon luonnosta ja eläimistä, vaikka auto kävi niin hän kuuli eläinten ääniä ja pystyi kertomaan mitä edessä oli tulossa.
Safarien välissä ehdimme nauttimaan itse lodgesta ja sen antimista.
Paljon olen ollut eri rajanylitys muodollisuuksissa, mutta vielä en ollut kertaakaan siirtynyt veneeltä rajalta rajalle. Näin siirryimme matkan viimeiseen määräpäähän Sambiaan. Kazungulan rajanylitys meni nopeasti, kuten muuallakin. Zimbabween mennessä kertaviisumi oli 30 USD, Botswanaan ei maksanut mitään ja Sambiaan 50 USD. Sinänsä ei paha kustannuserä.
Sambiassa ohjelmassa oli kaksi must-juttua. Nähdä Victorian putouksilla Lunar Rainbow (täydenkuun valossa putoukset ja sateenkaari) ja sarvikuonot, joita Sambian eteläosassa on vain 8 kappaletta! Niillä on ympärivuorokautinen valvonta salametsästäjien vuoksi.
Lisäksi kävimme Zambezi-joella risteilyllä auringonlaskun aikaan ja Livingstone kylällä tutustumassa paikalliseen museoon ja kauppoihin.
Lähtiessä kotiin Sambiasta, kentällä oli mielenkiintoinen juttu passintarkastuksessa. Kun passi oli leimattu ja meni odotushalliin odottelemaan ja jos tuli tarvetta käydä vessassa, niin ainut vessa oli ENNEN passintarkastusta :D Kun kysyimme asiasta, virkailijat sanoivat että ei mitään siitä vain vessaan. Eikä kukaan kysellyt mitään, kerranhan passi oli jo katsottu!
Paluumatka sujui mutkitta ja olimme alle vuorokaudessa takaisin Suomessa. Malarialääkkeitä tuli vielä popsia viikko matkan jälkeen.
Matka oli kaikin puolin onnistunut, ihastuin Afrikkaan, sen kulttuureihin, eläimiin ja ihmisiin. Varmasti palaan takaisin sinne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti